Teatteri Quo Vadis

Theatre Quo Vadis

ritual_peksala_2013_otso_ohjaa_01RITUAL 3.0 OHJAAJAN SANA

Vaikka siirtymät elämänvaiheesta toiseen, ryhmien yhteyttä (rituaali sosiaalisena liimana) korostavat toiminnat, ja perinteiset pyhän kaipuun kieliopit ovat vahvasti läsnä, tuntuu oleellisin asia olevan toisaalla: siinä mitä draamallinen käsittely paljastaa ihmisestä rituaalin keskellä.

Rituaalinen ihminen on läsnä eleissä, siinä miten arkinen muutetaan painoarvoltaan toiseksi (käsienpitely muuttuu rituaaliksi kun siitä tehdään parisuhteen ideaalia lihallistava toiminta), ja siinä miten tunne kutsutaan luomaan uskottavuutta. Rocknroll ei ole rituaalia, se on rocknrollia, mutta monelle meistä sen soittaminen edustaa paljon sellaista mikä ei selityksiin mahdu: sähkökitarat ovat läsnä.

Rituaali alkoi näyttäytyä toiminnan runoutena, metaforien mahtina vapauttaa nimetön voima.

tanssit lautalla  DSC_1354  DSC_1307

Rituaalin käsittely draaman ja esittävyyden avulla nostaa esiin rituaalin esittäviä piirteitä. Tuntuu ilmeiseltä että esittämisessä on rituaalia ja rituaalissa esittävyyttä, tuntuu myös ilmeiseltä ettei niitä voi toisillaan selittää. Esityksen kehys ja tarkoitus on toinen kuin rituaalin, mutta rituaali on ahne ilmiö ja käyttää kaikkea mikä toimii… se että naamio toimii teatterissa ja rituaalissa kertoo ehkä enemmän naamion mahdista kuin teatterin ja rituaalin samuudesta.

Tämä esitys ei ole pelkästään esityksellinen piiritystila jonka keskellä on rituaali: se on myös ”ritual for ritual”. Sen tarkoitus on olla rituaali rituaaliksi, mutta ilman muuta tilausta kuin halu altistua sille mitä me kaipaamme kun kaipaamme rituaalia…

peksala9  DSC_1314  DSC_1303

 

Pidä blogia WordPress.comissa.
%d bloggers like this: